Tulivuoria ja pyramideja - tapahtumia viikon varrelta

Viime maanantaina olin korkealla: yli 4000 metrin korkeudessa, tulivuoren kraaterissa, jossa kimalteli kaksi kirkasvetistä järveä (auringon ja kuun järvet). Vuori on nimeltään Nevado de Toluca, eli "Tolucan lumihuippu", noin 60 kilometriä länteen Mexico Citystä. Lunta ei kuitenkaan löytynyt, mutta ilma tuntui kylmältä ja ohuelta hengittää. Olin luvannut auttaa paria taideteollisessa opiskelevaa kaveria niiden kuvausprojektissa: ne siis tekevät vaatekuvastoa ecuadorilaiselle artesaanikaverilleen ja tarvitsivat malleja poseeraamaan villapaidat ym. päällä, mielellään talvimaisemissa. Emmi ja saksalainen Anja lähtivät myös mukaan kuvattaviksi. Reissu oli kokemisen arvoinen, vaikkei mallina oleminen olekaan ihan mun juttu ;) Maisemat olivat huikaisevat! Auton kyydissä kyllä vähän pelotti, kun viimeinen tienpätkä kävi todella kapeaksi ja kiviseksi, kaiteita ei ollut, toisella puolella tietä reunusti jyrkkä, kivinen rinne ja toisella puolella parin kilometrin pudotus...

Opiskelukaverimme Ulla (joka on Costa Ricassa vaihdossa) oli täällä käymässä viime viikonlopun yli, ja samana iltana kun Ulla tuli, tänne meille saapui myös uusi italialainen kämppis, Emanuela, johon olen nyt viikon aikana ehtinyt tutustua paremmin. Emanuela on kotoisin Napolista, mutta on opiskellut ja työskennellyt Milanossa 10 vuotta. Se on siis jo valmistunut yliopistosta, nykyään toimittaja ja tekee täällä tutkimusta feministilehdistä ja feminismistä Latinalaisessa Amerikassa. Vaikuttaa todella mukavalta tytöltä, sellaiselta jonka kanssa on helppo tulla toimeen ja jonka kanssa on äärettömän mielenkiintoista jutella mistä tahansa.


Eilen sitten matkattiin kohti etelää, suuntana hippikylä nimeltä Tepoztlan. Läheisellä kukkulalla on kylän ensimmäisten asuttajien rakentama pyramidi Tepozteco, joka rakennettiin temppeliksi kylää suojelevalle jumalalle. Tie pyramidille on jyrkkä ja kivinen, mutta huipulle oli päästävä, joten sinnehän sitten kiivettiin vaikkakin aika hikisinä. Mutta nousu oli vaivan arvoinen! Meidän oli tarkoitus lähteä Tepoztlaniin isommalla porukalla, mutta minä ja Emmi päästiin lähtemään loppujen lopuksi myöhemmällä bussilla eikä saatu muita enää kännyköitse kiinni, koska koko kylässä ei ollut kuuluvuutta. Törmättiin kuitenkin kylän keskustaan vievällä tiellä sattumalta hassuun hippiin, joka myy yliopistolla leipää ja johon olin tutustunut pari viikkoa aikaisemmin. Se oli itse asiassa kutsunut mut Tepoztlaniin juuri tuoksi lauantaiksi ja kertonut jännittävästä seremoniasta, jota oli järjestämässä ystäviensä kanssa, mutta siinä tyypissä oli jotain epäilyttävää, joten en ollut edes ajatellut tosissani näkeväni sitä. Linja-autoasemalta oli kuitenkin suhteellisen pitkä kävelymatka keskustaan, joten "leipämies", Ruben, joka oli nähnyt meidät autostaan, heitti meidät sinne. Ruben lähti ystävättärensä kanssa myymään täytettyjä leipiään torille ja minä ja Emmi kierreltiin kylässä. Maistoin myös ensimmäistä kertaa pulquea, "jumalten juomaa", joka valmistetaan meksikolaisen maguey-kaktuksen sisältä löytyvästä uutteesta. Olin kuitenkin hieman pettynyt elämykseen, juoma maistui lähinnä liian kauan käyneelle simalle, mutta oli paljon täyttävämpää (meille kerrottiin, että tuopillisessa pulquea on yhtä paljon proteiinia kuin pihvissä!). Ei löydetty ystäviämme, vaikka kylä on pieni ja kaikki kulkevat samoja katuja pitkin, joten ajateltiin mennä katsastamaan Rubenin seremonia ja edullinen majatalo, josta se oli puhunut. Seremonia osoittautui kuitenkin lopulta ihan muuksi kuin mitä meille oltiin kerrottu: kyseessä oli rituaali, jossa osallistujat juovat harvinaisesta Amazonasin sademetsästä löytyvästä hallusinogeenisestä kasvista valmistettua juomaa, pukeutuvat valkoiseen, tanssivat koko yön ja palvovat luonnonjumalia puhdistautuen ja vapautuen kaikista pahoista energioista, joita ruumiiseen on päässyt kertymään. Huh! Ihmiset talossa olivat todella sydämellisiä, mutta kaikkien silmissä kiilui outo valo - päätettiin Emmin kanssa suosiolla lähteä äkkiä takaisin kylän keskustaan. Naapurissa asuva lampaidenhoitaja auttoi meitä löytämään taksin ja ystävällinen taksikuski kierrätti meitä muutamassa eri majapaikassa kunnes lopulta löydettiin vapaa huone. Illalla kylä hiljeni mutta aamulla lukuisat torimyyjät ja artesaanit pystyttivät taas kojujaan. Aamulla nähtiin ystävämme Natalie perulaisen kämppiksensä Carlosin kanssa ja syötiin yhdessä aamiaista, minkä jälkeen minä ja Emmi suunnattiin kohti pyramidille vievää polkua.

Nyt uni painaa, ja huomenna pitää jaksaa opiskella täysillä. Flickeristä löytyy kuvitusta kertomuksiin :)