Tänään projektina oli taas kerran, niin kuin joka viikko, etsiä perjantain taidekurssille seuraava kirja ja kopioida vaadittavat sivut. Kyseisestä kurssista on joka perjantai 15 minuutin koe, joka liittyy enemmän tai vähemmän luettuun tekstiin. Kurssin opettaja on varsinainen "nero", eli tietää omasta alastaan (Meksikon taide 1900-luvulla) ihan järkyttävän paljon (tänään mulle väitettiin jopa että se on yksi Meksikon ellei koko maailman parhaista kyseisellä alalla), mutta se tarkoittaa luonnollisestikin sitä ettei se osaa pahemmin ajatella käytännön asioita, kuten sitä että opiskelijoilla on ehkä muutakin tekemistä viikon aikana kuin juosta harvinaisten kirjojen perässä. Tänään siis kuljin jo tutuksi käyneen reitin estetiikan laitoksen tutkimusyksikön kirjastoon, joka sijaitsee yliopistokaupungin periferiassa, kahden bussimatkan päässä omalta tiedekunnaltani ja keskuskirjastolta. Tutuksi käynyt mukava kirjastomies valitteli kuitenkin että kyseinen kirja löytyy ainoastaan Meksikon Kansalliskirjaston alakerrassa sijaitsevasta yliopistontutkimukseen keskittyvästä kirjastosta ja neuvoi ystävällisesti tien sinne. Ei siis auttanut muu kuin etsiä tie sinne. Kävin ensin kysymässä yhdestä paikasta, josta mut neuvottiin vastapäiseen rakennukseen. Kun sitten olin vihdoin oivaltanut säilytyslokeron toimintaperiatteen ja saanut laukun säilöön sekä löytänyt kirjan lukuisten hakuyritysten jälkeen tietokoneelta niin hyllystä kirjaa ei sitten löytynytkään. Hetken kierreltyäni ja kirjastohenkilökuntaa vaivattuani kirja kuitenkin löytyi palautettujen kirjojen hyllystä. Kello oli siinä vaiheessa 14.35 ja kopiopalvelu oli kyltin mukaan auki yhdeksästä kolmeen sekä neljästä kuuteen. Kopiomiestä ei kuitenkaan näkynyt, ilmeisesti kopiokoneesta oli loppunut paperi. Kymmentä vaille kolme mies ilmestyi jostain, mutta sanoi mulle että kopioita saisi vasta neljän jälkeen. Näytin varmaan aika turhautuneelta siinä vaiheessa koska mies sanoi lopulta että "katsotaan jos kolmelta ehdin". Mietin siinä, että pitäisiköhän odottaa vai ei, mutta siinä miettiessäni törmäsin yhteen kurssikaveriini, johon pääsin lopulta kaikkien hankaluuksien ansiosta tutustumaan paremmin. Sain lopulta kopiot, mutta kurssikaverini ei, joten matkattiin yhdessä tiedekunnallemme, jossa otettiin kopiot mun kopioista. Huh. Eikö tuota kappaletta olisi mitenkään voinut laittaa esim. nettiin? Tai ottaa valmiiksi kopiot kirjasta ja jättää ne vaikkapa tiedekuntamme kirjaston kopiointipisteeseen? No, ainakin tiedän nyt, missä Meksikon Kansalliskirjasto sijaitsee ja mistä löytyy Meksikon taiteeseen liittyviä teoksia...
Seuraava missio oli maksaa erääntynyt sähkölasku, jottei kämpästä katkea huomenna sähköt. Luultiin tyttöjen kanssa, että lasku oli joku lukuisista kirjeistä kämpän edelliselle omistajalle, joita meille oli tullut, mutta se osoittautuikin sähkölaskuksi, joka olisi pitänyt maksaa 2.10. Ehdin pankkiin juuri ennen sulkemisaikaa, mutta kävikin ilmi ettei kyseistä laskua voi maksaa pankissa. Siis mitä? Sähkölaskua ei voi maksaa pankissa?! Juuri niin, señorita, se pitää maksaa sähköyhtiössä! Lähin on tuossa parin kilometrin päässä, menevät kiinni kahdelta iltapäivällä. Huomenna lähden aamukahdeksalta Guanajuatoon katutaidefestareille koko viikonlopuksi, toivottavasti jompi kumpi kämppiksistä siis onnistuu löytämään sähköyhtiön.
Sain viestin taidetyöpajakaveriltani että tänään näytettäisiin illalla joku elokuva, jonka olisin joskus halunnut nähdä. Etsin kyseisen kaverini, Juanin, joka on tiedekunnan aulassa ("lentokentällä" niin kuin paikkaa kutsutaan, koska kaikki opiskelijat laskeutuvat siihen rappusia pitkin) zapatistikahvilassa töissä ja kyselin tarkemmin. Kävi ilmi, että leffa tulisi tv:stä, mutta eihän meillä ole kotona sellaista.. Juan auttoi kuitenkin mua etsimään leffan yliopiston edessä levittäytyvistä piraattikojuista sekä kirjoitti mulle listan ei-kaupallisista hyvistä meksikolaisia leffoista. Mielenkiintoista nähdä.
Sain opiskeltua hetken kirjastossa, minkä jälkeen menin Emanuelan kanssa katsomaan teatteritieteen opiskelijoiden näytöstä, joka oli aika hauska. Tiistaina Meksikon Vallankumouskurssin opettaja ei jostain syystä saapunut paikalle, minkä ansiosta yksi kurssikaverini (aika rasittava sellainen) informoi mua teatteriesityksistä, joita olisi nyt parin viikon ajan joka ilta ilmaiseksi tiedekuntamme teatteritiloissa, ja kysyi haluaisinko mennä katsomaan näytöstä. Menin ja tykkäsin niin paljon että halusin mennä tänään uudestaan. Eilen en päässyt, koska olin seikkailemassa Xochimilcossa, "Mexico Cityn Venetsiassa", missä on järvi ja kanaaleja, joita pitkin voi seilata värikkäillä paateilla.(Mexico Cityhän rakennettiin alun perin järven päälle; uskomatonta, luulisi että asteekit olisivat valinneet maailman suurimman kaupungin rakennuspaikaksi helpomman maaston! Kaupunki vajoaa joka vuosi, meille puhuttiin jotain 15 millimetrin vuosivauhdista, kuulostaa aika paljolta.) Xochimilcossa oli kaunis kylämäinen tunnelma, käytiin ystäväni Alejandron kanssa Dolores Olmedo- museossa, jossa oli paljon esikolombiaanisia veistoksia sekä Diego Riveran ja Frida Kahlon töitä. (Rouva Dolores Olmedo oli ilmeisesti Diego Riveran malli ja seurapiirirouva, joka tunsi aikakautensa merkittäviä henkilöitä.) Museo sijaitsi kartanossa, jota ympäröi puutarhat sekä aitaukset joissa tallusteli mm. riikinkukkoja. Olisin halunnut nähdä myös meksikolaisia, pieniä, karvattomia "xoloitzcuintle" -koiria, joilla on valkoinen parta ja irokeesi, mutta ovat kuulemma niin herkkiä sateelle ja kaikelle muulle joten koska edellisenä päivänä oli satanut, eilen koiria ei ollut päästetty ulos lainkaan. Harmi! Tepoztlanissa kuitenkin näin pari kyseisen rotuista koiraa, joista toisella oli meksikolainen sininen viitta päällä... Museon jälkeen mentiin vielä yhteen alueella sijaitsevista pulquerioista, jossa kaktusjuoma maistui tällä kertaa paljon paremmalta.
Kerron vielä hauskasta välikohtauksesta, joka mulle ja Emmille sattui maanantaina: oltiin lähikahvilassamme kahvilla kun ryhmä miehiä videokameroiden kanssa hyökkäsi meidän kimppuun ja kysyi suostuttaisiinko kuvattaviksi yhteen tv-ohjelmaan. Kyseessä oli siis demo johonkin uuteen tietovisaformaattiin, jossa tarkoituksena on luetella mahdollisimman paljon ja nopeasti johonkin teemaan liittyviä asioita (esim. tietokoneen osia, olut- tai kondomimerkkejä jne.), kunnes toisella kilpailijoista lyö tyhjää. Jos formaatti menee läpi niin ohjelma alkaa tammikuussa ja päästään kilpailemaan isoista rahasummista.. hehe. Ihan piristävä tapahtuma iltapäivään. Yksi miehistä paljastui "tunnetuksi" saippuaoopperatähdeksi - pitäisiköhän sittenkin hommata telkkari ;)
Seuraava missio oli maksaa erääntynyt sähkölasku, jottei kämpästä katkea huomenna sähköt. Luultiin tyttöjen kanssa, että lasku oli joku lukuisista kirjeistä kämpän edelliselle omistajalle, joita meille oli tullut, mutta se osoittautuikin sähkölaskuksi, joka olisi pitänyt maksaa 2.10. Ehdin pankkiin juuri ennen sulkemisaikaa, mutta kävikin ilmi ettei kyseistä laskua voi maksaa pankissa. Siis mitä? Sähkölaskua ei voi maksaa pankissa?! Juuri niin, señorita, se pitää maksaa sähköyhtiössä! Lähin on tuossa parin kilometrin päässä, menevät kiinni kahdelta iltapäivällä. Huomenna lähden aamukahdeksalta Guanajuatoon katutaidefestareille koko viikonlopuksi, toivottavasti jompi kumpi kämppiksistä siis onnistuu löytämään sähköyhtiön.
Sain viestin taidetyöpajakaveriltani että tänään näytettäisiin illalla joku elokuva, jonka olisin joskus halunnut nähdä. Etsin kyseisen kaverini, Juanin, joka on tiedekunnan aulassa ("lentokentällä" niin kuin paikkaa kutsutaan, koska kaikki opiskelijat laskeutuvat siihen rappusia pitkin) zapatistikahvilassa töissä ja kyselin tarkemmin. Kävi ilmi, että leffa tulisi tv:stä, mutta eihän meillä ole kotona sellaista.. Juan auttoi kuitenkin mua etsimään leffan yliopiston edessä levittäytyvistä piraattikojuista sekä kirjoitti mulle listan ei-kaupallisista hyvistä meksikolaisia leffoista. Mielenkiintoista nähdä.
Sain opiskeltua hetken kirjastossa, minkä jälkeen menin Emanuelan kanssa katsomaan teatteritieteen opiskelijoiden näytöstä, joka oli aika hauska. Tiistaina Meksikon Vallankumouskurssin opettaja ei jostain syystä saapunut paikalle, minkä ansiosta yksi kurssikaverini (aika rasittava sellainen) informoi mua teatteriesityksistä, joita olisi nyt parin viikon ajan joka ilta ilmaiseksi tiedekuntamme teatteritiloissa, ja kysyi haluaisinko mennä katsomaan näytöstä. Menin ja tykkäsin niin paljon että halusin mennä tänään uudestaan. Eilen en päässyt, koska olin seikkailemassa Xochimilcossa, "Mexico Cityn Venetsiassa", missä on järvi ja kanaaleja, joita pitkin voi seilata värikkäillä paateilla.(Mexico Cityhän rakennettiin alun perin järven päälle; uskomatonta, luulisi että asteekit olisivat valinneet maailman suurimman kaupungin rakennuspaikaksi helpomman maaston! Kaupunki vajoaa joka vuosi, meille puhuttiin jotain 15 millimetrin vuosivauhdista, kuulostaa aika paljolta.) Xochimilcossa oli kaunis kylämäinen tunnelma, käytiin ystäväni Alejandron kanssa Dolores Olmedo- museossa, jossa oli paljon esikolombiaanisia veistoksia sekä Diego Riveran ja Frida Kahlon töitä. (Rouva Dolores Olmedo oli ilmeisesti Diego Riveran malli ja seurapiirirouva, joka tunsi aikakautensa merkittäviä henkilöitä.) Museo sijaitsi kartanossa, jota ympäröi puutarhat sekä aitaukset joissa tallusteli mm. riikinkukkoja. Olisin halunnut nähdä myös meksikolaisia, pieniä, karvattomia "xoloitzcuintle" -koiria, joilla on valkoinen parta ja irokeesi, mutta ovat kuulemma niin herkkiä sateelle ja kaikelle muulle joten koska edellisenä päivänä oli satanut, eilen koiria ei ollut päästetty ulos lainkaan. Harmi! Tepoztlanissa kuitenkin näin pari kyseisen rotuista koiraa, joista toisella oli meksikolainen sininen viitta päällä... Museon jälkeen mentiin vielä yhteen alueella sijaitsevista pulquerioista, jossa kaktusjuoma maistui tällä kertaa paljon paremmalta.
Kerron vielä hauskasta välikohtauksesta, joka mulle ja Emmille sattui maanantaina: oltiin lähikahvilassamme kahvilla kun ryhmä miehiä videokameroiden kanssa hyökkäsi meidän kimppuun ja kysyi suostuttaisiinko kuvattaviksi yhteen tv-ohjelmaan. Kyseessä oli siis demo johonkin uuteen tietovisaformaattiin, jossa tarkoituksena on luetella mahdollisimman paljon ja nopeasti johonkin teemaan liittyviä asioita (esim. tietokoneen osia, olut- tai kondomimerkkejä jne.), kunnes toisella kilpailijoista lyö tyhjää. Jos formaatti menee läpi niin ohjelma alkaa tammikuussa ja päästään kilpailemaan isoista rahasummista.. hehe. Ihan piristävä tapahtuma iltapäivään. Yksi miehistä paljastui "tunnetuksi" saippuaoopperatähdeksi - pitäisiköhän sittenkin hommata telkkari ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti