Tango

...ja tässä kaikkien jo varmasti kauan odottama video, syntymäpäiviltäni:

Tango-spektaakkeli, olkaa hyvät!!!

(Kallistakaa päätä vasemmalle ja nauttikaa, ja niin, älkää kysykö mitä kuvaajalle tapahtui ;))

Sadekausi.

Kävelin tiedekunnan pihalla päämäärättömästi; piraattitavarakauppiaat yrittivät pelastaa sadekuuron kastelemia levyjään, chiapaslaiset naiset pakkasivat värikkäitä vaatteitaan muovipusseihin. Luento oli peruttu, juuri nyt kun kerrankin olin saanut työn määräaikaan mennessä valmiiksi. Mutta en valita, onpahan ainakin tehty. Mietin eilen, kun kurkkasin pitkästä aikaa netistä Helsingin yliopiston tutkintovaatimuksia, että saatanpa hyvinkin saada hyväksiluettua kaikki täällä käymäni kurssit ja jopa saada niistä ihan mukavasti opintopisteitä; mulla alkaa mm. olla jo melkein gradun verran tekstiä Meksikon vallankumouksesta.. :)

Sadekauden hyvä puoli on se että aina tietää mihin aikaan sataa; yleensä neljän ja kuuden välillä iltapäivällä, joten aamulla ulos lähtiessä ei tarvitse pakata sateenvarjoa mukaan, jos tietää tulevansa ennen neljää kotiin. Sateenvarjosta on tuskin muutenkaan mitään hyötyä, on parempi vain odottaa sisätiloissa tai katoksen alla että kuuro menee ohi, koska ne ovat yleensä aika rajuja.

Kevät DF:ssä

Kaupunki on täynnä tapahtumia; kevätfestareiden jälkeen alkoivat Meksiko-festarit ja nyt on meneillään kuukauden kestävät etno-/vastakulttuurifestarit. Olen mm. päässyt kuuntelemaan malilaista, gambialaista, kuubalaista, espanjalaista ja balttilaista musiikkia sekä meksikolaista kokeellista äänitaidetta, elektronista viulumusiikkia jne. Kaikki tapahtumat, joissa olen käynyt ovat olleet ilmaisia - Helsingin kaupungin kulttuuriasiainmiehet: ottakaahan mallia!

Cinco de mayo:

5. toukokuuta muistettiin tärkeätä taistelua vuodelta 1862, jolloin meksikolaiset päihittivät Pueblan kaupungissa ranskalaiset ja näin estettiin ranskalaisvalloitus. Siitä lähtien joka vuosi Peñon de los baños-kaupunginosassa (myyttisellä kukkulalla, jolla käytiin aikoinaan myös symbolisesti merkittävä esihispaanisten jumalten, Huitzilopochtlin ja Coyolxauhquin taistelu) on järjestetty representaatio kyseisestä taistelusta; osa korttelin asukkaista pukeutuu ranskalaisiksi sotilaiksi hassuine hattuineen ja osa meksikolaisiksi, jotka kantavat ylpeinä sombreeroitaan kasvot mustiksi maalattuina. Miehet, naiset, lapset ja vanhukset osallistuvat juhlaan, musiikkki soi ja kiväärit ja kanuunat paukkuvat, niin lujaa että jouduin pitelemään korviani ja koko kropassa kumisi joka kerta kun joku ampui ilmaan laukauksen.

Tässä pieni pätkä tapahtumasta:

Kun kommentoin järkyttyneenä kyseistä juhlaa ystävälleni Rubenille, hän selitti etteivät meksikolaiset suinkaan ole väkivaltainen kansa (niin kuin esimerkiksi yhdysvaltalaiset), he vain sattuvat pitämään juhlimisesta ja mikä tahansa syy juhlia on hyvä, oli se sitten sota, pyhimyksen muistopäivä tai äitienpäivä. Hmm.......

Sain siis viikko sitten vihdoin tietokoneen, kotiinkuljetettuna. Päädyin sittenkin ostamaan PC:n, Dell-merkkisen; tärkeintähän oli tietysti se että sain itse valita VÄRIN! Siitä tuli keväänvihreä :)

Nyt syvennyn kirjoittamaan Meksikon kommunistisesta puolueesta, pitää palauttaa essee vallankumouskurssille huomenna!